tiistai 18. huhtikuuta 2017

Geir Tangen Maestro



Geir Tangen Maestro
Alkuteos Maestro (2016)
Suomennos Päivi Kivelä
Otava 2017. Ennakkokappale kustantajalta. Kiitoksin.


Norjalainen yläasteen opettaja Geir Tangen aloittaa uuden tähtitoimittaja Viljar Ravn Gudmundsonista ja ylikomisario Lotte Skeivollista kertovan sarjan. Norjalaiset dekkarit ovat nousseet viime aikoina ruotsalaisten rinnalle Samuel  Bjørkin ja Jon Nesbøn vanavedessä.
Kirjan etuliepeessä kerrotaan: 

Mietinkin usein, miten kiero kirjailijan ajatusmaailma on, kun hän voi kuvitella niin hirvittäviä tekoja. Nerokkaita ja kamalia rikoksia, jotka eivät ikinä tulisi mieleenikään. Psykologisesti piinaavia ajatuksia ja juonenkäänteitä, jotka saavat lukijan ymmälleen ja pakottavat irtautumaan todellisuudesta, tästä hetkestä.

Maestro lähtee liikkeelle kahdesta alaikäisestä pojasta, jotka ovat rakastuneet toisiinsa. Toisen isä on kiivas uskovainen, jolle homous on maailman pahin synti. Toisen pojan murhasta ja homoudesta vuonna 2000 kirjoittanut Gudmundson saa neljä vuotta myöhemmin sähköpostin, jossa kuvaillaan tarkasti murha seuraavalle päivälle. Nimi ja tekopaikka puuttuvat. Näin käynnistyvät sarjamurhat, jotka ovat aina askeleen edellä poliisin toimia. Sarjamurhaaja on aina suunnitellut huolellisesti murhansa etukäteen kuin orkesterinjohtaja, maestro. Gudmundson on juoppo, työhönsä turhaantunut toimittaja. Tapahtumat kuvataan vuorotellen vuodessa 2010 ja ”nykyhetkessä” 2014.
Sarjamurhaaja on ottanut oikeuden omiin käsiinsä ja tuomitsee kuolemaan ihmisiä, jotka oikeus on vapauttanut riittämättömän näytön perusteella. Hän ilmoittaa niistä Gudmundsonille etukäteen sähköpostilla, joiden vihjeiden perusteella pitäisi arvata seuraava uhri. Murhaaja osaa ennakoida etsivien jokaisen askeleen, jopa Lotten pään. Lotten, Olavin ja Viljarin polut eivät sovi yhteen missään kohdin ja rikokset junnaavat paikallaan.


Lotte Skeisvoll oli nuorin poliisinainen, jonka ohjaajana hän oli toiminut poliisikorkeakoulussa. Keltanokka, joka kuvitteli osaavansa kaiken heti ensimmäisestä päivästä lähtien. Olavin muistin mukaan hän oli niin pikkutarkka, että olisi luultavasti kerännyt vuoden verran todisteita varmistaakseen, että munia piti keittää yhdeksän minuuttia jotta niistä tuli kovia.

Maestro on kelpo dekkari luettavaksi, mutta mielestäni se ei nouse samaan sarjaan Nesbøn tai Bjørkin rinnalle. Eniten siinä häiritsee englantilaisten tv-sarjojen tavoin se, että etsivistä tehdään kerta toisensa jälkeen tyhmiä. Päivänselviä totuuksia ei ymmärretä. Lotte ja varsinkin Olav Scheldrup Hansen kuvataan yksinkertaisiksi. Murhia ei kuvata aivan yksityiskohtaisesti, mutta vähän liian raa’asti makuuni.

Edvard Munch maalasi monia versioita tauluistaan. Joka kerta saatuaan taulun valmiiksi hän löysi siitä jotain mihin ei ollut tyytyväinen, ja niinpä hän maalasi uuden version. Madonna- ja Tyttöjä sillalla –tauluja on monta erilaista. Edvard Munch oli etuoikeutettu. Minulla on vain tämä yksi tilaisuus onnistua täydellisesti. En voi tehdä sitä toista kertaa. Minussa on vain yksi Huuto..

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Jaana Lehtiö Älä aivan vielä ja Pääsiäisarvonnan tulokset



Jaana Lehtiö Älä aivan vielä

Myllylahti 2017. Arvostelukappale kustantajalta. Kiitoksin.


Älä aivan vielä on Jaana Lehtiön neljäs dekkari. Aiemmat komisario Muhosen selvittämät mysteerit ovat  Joka viisautta rakastaa (2013), Uutta auringon alla (2014) ja Kolmas oli ensimmäinen (2015). Kirjat ovat itsenäisiä kertomuksia, eivätkä edellytä aikaisempien lukemista.

Housujaan jatkuvasti nostelema Muhonen viettää pullatonta toukokuuta. Seurustelukumppani Ellen lähtee tyttöporukassa kahdeksi viikoksi Kreikkaan porukan 213-vuotissynntärimatkalle ja Muhosella lyö tyhjää.
Kolmen päivän päästä Ellen lentäisi etelään. Muhonen rypisti otsaansa, oli yllättävän vaikea päästää irti… Hän ei halunnut rajoittaa puolisonsa vapautta. Hän ei kuitenkaan voinut mitään sille, että tuntui kuin hänet olisi jätetty kuin nalli kalliolle, yksin kotiin, hylättynä ja pullattomana. Oli jopa hieman huijattu olo.

Kaiken huipuksi Muhosen esimies Eric Sääksmäki on vuorotteluvapaalla ja hänen sijaisekseen on määrätty Sirkku Lindman, Muhosen entinen koulutoveri, joka ottaa Muhosen silmätikukseen ja määrää Muhosen tiimille joutavalta tuntuvan tutkimuksen: Porvoon hautausmaalla tapahtuu ilkivaltaa, koriste-esineitä ja kukkia katoaa ja rikotaan. Asiaan syventyäkseen Muhonen osallistuu opastetulle hautausmaakierrokselle, jota lähtee opastamaan Muhosen suureksi harmiksi Hilkka Alitupa.

- Ymmärrän kyllä turhautumisesi, Juha, Sirkku Lindman sanoi. – On kuitenkin muistettava, että vuodesta toiseen hautausmaalla tapahtuvat rikokset eivät ole mikään pikkujuttu.

- Onhan se tunteita kuohuttavat alue, Muhonen totesi ja työnsi peukalot vyön alle.

Kulttuurihistoriallisesti arvokas hautausmaa vetää puoleensa kaikenlaista kulkijaa ja pikkuhiljaa alkaa tapahtua kaikenlaista kun latvialainen huumeliiga, Italialainen mafia ja porvoolaiset höpsöt vanhukset kuten Tyyne Kvarnström ja Saaren veljekset sekä Muhosen ainainen kiusankappale Hilkka Alitupa ratkovat välejään ja sekoittavat tutkintaa.

Älä aivan vielä on sekava pakkaus erillisiä tapauksia, jotka on punottu yhteen vähän liian epäuskottavasti. Italialaisen mafian välienselvittely Porvoon hautausmaalla kuulostaa jo uskomattomalta. Ihmeellisintä teoksessa on loppuratkaisu Sondbyn mökillä (siis tuossa muutaman kilometrin päässä), joka muistuttaa kovasti Christian Rönnbackan viimeisimmän Kaikki mikä kiiltää tapahtumia. Siinä komisario Antti Hautalehto toimii melko lailla samoin kuin tässä Lehtiön teoksessa komisario Juha Muhonen ja aivan samassa paikkaa.

Hän katsoi Elleniä silmiin, pyöritteli taskunsa pohjalla sormusta. Oli maailman paras hetki, elämän tärkeitä sanoja varten.




Pääsiäisarvonnan tulokset
Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Onnea voittajille.
Tarvitsen osoitteet: Mira, annikajokinen, Elise H., Pieni Lankapaikka (Aila ja Mannilainen, oletan teidän osoitteiden olevan entiset).

1. Victoria Aveyard Punainen kuningatar   Mira
2. Riikka Pulkkinen Vieras   annikajokinen
3. Arundhati Roy Joutavuuksien jumala (pokkari)  Mannilainen
4. Antti Tuomainen Synkkä kuin sydämeni (pokkari)  Elise H.
5. Hanna Weselius Alma   Pieni Lankapaikka
6. Nippu 1. Ulla-Lena Lundberg Marsipaanisotilas (pokkari), Sophie Kinsella Himoshoppaajan sisko (pokkari), Henning Mankell Väärillä jäljillä, Henning Mankell Kadonneiden miesten metsä (pokkari), Henning Mankell Rauhaton mies, Yashar Kemal Puuvillatie, Francois Mauriac Pyhä suudelma, Magnus Mills Taivaanrannan kulkijat,Qiu Xiaolong Kuolemanjärvi, Franz Kafka Oikeusjuttu, Thomas Mann Buddenbrookit, Linda Lay Shuler Kun kotka laskeutuu 1-2, Eeva Tikka Hiljainen kesä.  Aila
7. Nippu 2. Mazo de la Roche: Jalna   Mannilainen

tiistai 4. huhtikuuta 2017

Mila Teräs Jäljet – Romaani Helene Schjerfbeckistä



Mila Teräs Jäljet – Romaani Helene Schjerfbeckistä

Karisto 2017. Arvostelukappale kustantajalta. Kiitoksin.


Mila Teräksen Jäljet ei ole elämäkerta, vaan romaani, fiktio, joka peilaa lyyrisesti yhden Suomen rakastetuimman taidemaalarin, Helene Schjerfbeckin (1862-1946), muotokuvan, sen mitä mikään ei voi sammuttaa, taiteilijan kauneudenkaipuun. Mila Teräs on kulkenut taiteilijan jalanjäljillä ja esimerkiksi vuosiluvut ovat ainakin noin faktaa.

Viime vuosina on ilmestynyt useita vastaavia teoksia. Omasta hyllystäni löytyvät Pauliina Vanhatalon Pitkä valotusaika, Katja Kaukosen Kohina, Joel Haahtelan Mistä maailmat alkavat ja Venla Hiidensalon Sinun tähtesi.

On syksy 1945 ja Gösta Stenman on kuljettanut Helene Schjerfbeckin pakoon Helsingin pommituksia Ruotsin ”Rivieralle”, Saltsjöbadenin Grand Hotelliin, jossa hän yrittää piirtää yhtä viimeisistä omakuvistaan.

Olen liian heikko seisoakseni, saati kävelläkseni, mutta istuen voin kenties piirtää vielä vähän.

Peilissä välähtää eksyneen lapsen katse. Vedän hiilellä pari viivaa, mutta jälki on niin jännittynyttä, että rytistän roskakoriin syntyneen luonnoksen.

Muistot ovat voimakkaampia kuin nykyhetki, eikä oikeastaan kukaan ennen elänyt ole kuollut. Hän käykin mielessään keskusteluja taiteilija-kirjailija Helena Westermarckin kanssa. Aluksi palataan aivan lapsuuteen, Helsinkiin 1860-luvulle, jolloin traaginen onnettomuus mursi Helenen lonkan, mistä hoitamattomana jäi elinikäinen vamma. Helene käy läpi järkyttäviä tapahtumia, mitä hänen elämänvarrelleen sattui: hänen molemmat isosiskonsa ovat kuolleet, nälkävuodet, sortovuodet, ensimmäinen maailmansota, sisällissota, toinen maailmansota. Silti Helene ei lakkaa uskomasta ihmisen pohjimmaiseen kauneuteen ja hyvyyteen.

Toisaalta hän pääsee jo nuorena, vähän yli kymmenvuotiaana vapaaoppilaaksi Ateneumin taidekouluun, on tämän jälkeen Adolf von Beckerin yksityisoppilaana, opiskelee Pariisissa, työskentelee Bretagnessa ja St Ivesissä, käy Firenzessä ja asuu hetken Cornwallin rannikolla.

Helenen taiteellisuuden huomaa jo kymmenvuotiaana Lina Ingman. Palava halu taiteilijaksi vetää Heleneä puoleensa alalle, jonne naisilla ei ole ollut sijaa. Hän arvosteli omia töitään ankarasti ja yritti maalata sielunsa kankaalle.  Lopulta miespuolisten taidemaalarienkin täytyi hyväksyä Helenen teokset.

Ainoa, jotka eivät Helenen maalaamista hyväksyneet, olivat vanhemmat ja veli Magnus, joka valitti, että Helene pääsee liian helpolla, kun isän kuoltua varhain, köyhä perhe joutui pitämään kotiaan täysihoitolana.

Suomeen palattuaan Helene opetti Suomen taideyhdistyksen piirustuskoulussa, mutta muutti vuonna 1902 äitinsä kanssa Hyvinkäälle. Helene olisi tarvinnut rauhaa maalatakseen ja häiriö saattoi estää inspiration pitkäksi aikaa. Hyvinkäällä hän joutui törmäyskurssille äitinsä kanssa, kun arkiaskareet kutsuivat ja niinpä hän alkaa viettää kesiä Tammisaaressa.

Jäljet kertoo Helenen maalamisesta ja maalamisen intohimosta, Hän maalasi paljon lapsia ja loppuaikoinaan omakuvia. Oma suosikkini on Toipilas vuodelta 1888.

sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Kari Enqvist, Ilari Hetemäki & Teija Tiilikainen Kaikki vapaudesta




Kari Enqvist, Ilari Hetemäki & Teija Tiilikainen Kaikki vapaudesta
Gaudeamus 2017. Arvostelukappale kustantajalta. Kiitoksin.



Vapaus ei lopulta ole rajoitusten puuttumista vaan lukematon määrä sosiaalisia ja ekologisia siteitä, jotka kannattelevat meitä ihmisinä.



Vuoden 2017 Tieteen päivien teemana oli Vapauden rajat.  Gaudeamus julkaisi aiheesta 34 eri alojen asiantuntijan kirjoitusta nimellä Kaikki vapaudesta, mitkä on jaettu kolmeen pääjaksoon. Yksilö ja identiteetin alla käsitellään yksilönvapauden teemoja, valtio ja yhteisö käsittelee pääasiassa yksilön ja yhteiskunnan suhdetta ja luonto ja maailma pohtii rajoja, joita tutkimus kohtaa ja joita se ylittää.

Vapaus voidaan pitää klassisena poliittisen filosofian teemana, jolloin yksilönvapaus viittaa siihen, mitä ihmiset saavat tehdä ja mitä ihmisille saa tehdä.

Vapauskäsitykset ovat muuttuneet aikojen kuluessa. Vapauden puolesta on taisteltu ja vapausteemat ovat olleet osa kansalaiskeskustelua. Vapauden ala on laajentunut poliittisesti, sosiaalisesti ja moraalisesti. Tasavertaisia oikeuksia on vaadittu 1800-luvun lopulta sääty-yhteiskunnan purkautuessa, Oikeuksia on vaadittu niin alempien yhteiskuntaluokkien miehille, naisille, siirtomaiden asukkaille, lapsille, vammaisille, eläimille kuin alkuperäiselle luonnolle. Yhdysvalloissa orjuus määrättiin lopetettavaksi sisällissodan päättyessä vuonna 1865, mutta rotuerottelu jatkui aina 1960-luvulle saakka ja vielä sen jälkeenkin.

Anders Chydenius ajoi ihmisoikeuksia jo 1700-luvun Ruotsissa:

 "...vaan kun yhteiskunnan halvinkin alamainen saa onnellisen hallituksen alaisena yhtä vapain käsin kuin ylhäisinkin etsiä yhteisen ohessa omaakin parastansa, silloin vasta puhuttakoon vapaudesta". 

1. Yksilö ja identiteetti. Suomalaisessa kulttuurissa yksilönvapautta korostetaan, sillä esimerkiksi uskonnon ja kirkon merkitys elämässä ja identiteetin osana on muuttunut. Moninainen tiedonkeruu yksilöistä koetaan nykyään uhkana yksityisyydelle ja vapaudelle. Myös joihinkin ihmisryhmiin kohdistetaan toisia suurempia rajoituksia. Sananvapautta pidetään yhteiskunnassamme tärkeänä arvona, mutta sen kääntöpuolena on vastuu omista sanomisistaan. Sananvapauden kääntöpuolena on myös niin sanottu vihapuhe. Eli kaiken kaikkiaan vapaudelle on monenlaisia rajoja yksilöllisyyttä korostavassa kulttuurissakin.

2. Valtio ja yhteisö. Julkisen vallan oikeutus nojaa tarpeeseen turvata yhteiskunnallinen turvallisuus ja hyvinvointi, mutta mitkä ovat ne päämäärät, joiden nojalla yksilöiden vapautta voidaan rajoittaa? Kansalaisten arjen helpottamiseen pyrkivä turhien sääntöjen poistaminen on yleisesti hyväksytty tavoite. Normien purku lisää sopimusvapautta, mutta synnyttää kiistoja vapauden rajoista. Kaiken lisäksi EU toimii juuri päinvastoin lisäämällä sääntelyä. Isaiah Berlin jaottelee yhteiskunnallisen vapauden negatiivisiin ja positiivisiin vapauksiin. Mitä se yksinkertaistaa ja mitä jättää varjoon?

3. Luonto ja maailma. Ekosysteemien monimuotoisuus on jatkuva ja planeetanlaajuinen huolenaihe, mutta myös inhimillisen kulttuurin, esimerkiksi suomalaisuuden, voi mieltää osaksi luontoa. Luonnonlait asettavat kaikelle inhimilliselle toiminnalle universaalit reunaehdot. Geenimanipulaatio kuitenkin mahdollistaa eliöiden (myös ihmisen) laajamittaisen muokkauksen. Tällöin joudumme miettimään elämän olemusta sekä luonnon hyväksikäytön rajoja.

On oletettu, että maapallon eliölajien kokonaismäärä oli ennen ihmisen vaikutuksen voimistumista vankalla kasvu-uralla – useimmissa kehityslinjoissa lajeja kuoli sukupuuttoon selvästi hitaammin kuin uusia lajeja polveutui.